”Minua on lapsesta asti varustettu tällaisia tehtäviä varten”, Pauliina Kauppisen haastattelu lastenpäivien järjestämiseen liittyen

0

Pauliina Kauppinen.

Pauliina Kauppinen vastasi tänä vuonna lastenpäivien järjestelyistä Mikkelissä 27.–29.10. Seuraavassa Nina Saaristo ja Eliisa Saarinen haastattelevat häntä tapahtuman jälkeisissä tunnelmissa.

Lasten- ja nuorten aikuisten päivät ovat ohi. Viimeisiä tavaroita on kannettu hikipäin ja pakettiauto odottaa pakkaamistaan. Mikkelin vapaaehtoiset menevät vielä Lyseon koulun tiloja läpi moppi heiluen. Istuudumme ruokasalin hiljaiseen nurkkaukseen. Tunnelmasta voi aistia onnellisen väsymyksen. Haastattelun aikana vaihdetaan naurunpyrähdyksiä sekä ilon ja kosketetuksi tulemisen kyyneliä. Ilmapiirissä leijuu syvä kiitollisuus vapaaehtoisia kohtaan. Pauliina Kauppinen otti haasteen vastaan, kun häneltä kysyttiin, haluaisiko hän vastata tämän vuoden lastenpäivistä.

Olet ollut päävastaavana tämän vuoden lastenpäivien järjestelyissä. Mikä innoitti sinua ottamaan haasteen vastaan vapaaehtoispohjalta?

– Minua pyydettiin ja tarvittiin. Koin, että lapsesta asti LaNu on varustanut minua tällaisia tehtäviä varten. Olen ollut vuosien varrella erilaisissa lastentyön koulutuksissa ja vapaaehtoisohjaajana. Tunsin, että minua kutsuttiin antamaan takaisin se ”työ”, mitä LaNu on tehnyt hengellisen kasvukauteni aikana. Nyt sain tuoda esiin sellaista johtajuutta, mitä olen oppinut, kertoo Pauliina.

Millaista oli vastata isosta tapahtumasta vapaaehtoisena?

– Valmistelut ovat olleet kausittaisia. Elämässä on ollut paljon muutakin, kuten opiskelu, työ ja perhe. Tämä on ollut sellainen prosessi, joka oli kuitenkin käynnissä ajattelussa koko ajan. Silloin, kun en ehtinyt valmistella asioita konkreettisesti, ajatusprosessi pyöri taustalla ja mielessäni olivat ohjelman sisällöt sekä käytännön järjestelyt. Kun olen ehtinyt istahtaa, olen voinut laittaa asioita ylös.

Miten olet saanut tehtävääsi tukea ja saitko riittävästi itsenäisyyttä?

– Olen saanut riittävän vapaasti toteuttaa näkyäni ja näkemyksiäni. Lopputulos ei tietenkään koskaan ole juuri sellainen, mihin aluksi tähtää, koska matkan varrella moni asia muuttuu ja ihmisiä vaihtuu tehtäviin. Vastoinkäymisiäkin tuli aika ajoin, sillä vapaaehtoisten saaminen lastenpäiville tuntui olevan todella haasteellista. Pienellä porukalla siis mentiin ja vapaaehtoisohjaajatkin saivat joustaa todella paljon. Samat henkilöt joutuivat olemaan monissa eri tehtävissä ja kantamaan paljon vastuuta.

– Iso kyllä kuitenkin siihen, että koen saaneeni tukea tehtävään. LaNun lastentyön vastaavan kanssa olimme tiiviissä yhteistyössä, ja sain paljon tietoa siitä, mitä ylipäänsä kannattaa ja kuuluisi tehdä. Käytännön tukea tuli myös. Oli hyvä oppia miettimään, mihin venyn ja mihin en. Ja silloin kun on tuntunut, että en osaa mitään, on ollut hyvä saada soittaa ja purkaa mieltään. Sain niissä tilanteissa henkistä tukea, minkä koin todella tärkeäksi.

Millaisena koet lastentyön vapaaehtoisresurssit?

– Tässä huomasi hyvin sen, että innokkaita vapaaehtoisia ovat varkki- ja teini-ikäiset, jotka haluavat tulla apuohjaajiksi. Siitä ylöspäin alkavat opiskelut, pariutuminen ja omien lasten hankinta. Siinä kohtaa porukka jotenkin häviää. Sitten kun omat lapset tulevat kouluikäisiksi, aletaan ehkä tulla takaisin esimerkiksi leireille ohjaajiksi. Siihen väliin muodostuu ikään kuin tyhjiö. Eläkeläisillekin olisi tervetulleita paikkoja lastentyössä mummeina ja vaareina. Jos enemmän ihmisiä saataisiin auttamaan, kenellekään ei tulisi liian suurta taakkaa.

– Jos lasten ohjelmasta halutaan myös toiminnallista ja luovaa, eri-ikäisille sopivaa, se vaatii toteutuakseen enemmän ihmisiä, rekvisiittaa, tavaroiden kuljettamista, vaivannäköä, rakentelua jne. Sellaista on vaikea toteuttaa vain muutaman ihmisen voimin. Sitä parempi lastenohjelma saadaan, mitä enemmän käsiä sitä on tekemässä. Jos kovasti haluaa esittää toiveita siitä, millaista ohjelmaa olisi kiva saada, pitäisi olla valmis myös auttamaan, edes vähän.

 Miksi lasten evankeliointi on mielestäsi tärkeää?

– Olen sitä mieltä, että ”nuorena on vitsa väännettävä”.

– Uskon, että jos Jeesus ei ole tärkeä jo lapsuudessa eikä ole oppinut kääntymään Jumalan puoleen jo silloin, näiden asioiden on entistä vaikeampaa tulla tärkeiksi myöhemminkään. Kun oppii jo lapsena, että on olemassa kuuleva ja auttava Jumala, se tulee paremmin mieleen teini-iänkin myllerryksissä. Siksi koen, että lastentyö on se KAIKKEIN TÄRKEIN työ. Siellä se perusta rakennetaan, mistä voi ponnistaa elämään. Uskon, että evankeliumin ymmärtäminen on lapselle kaikkein arvokkain selviytymiskeino elämässä.

Olen havainnut, että viet omia lapsiasi Veeraa (6 v) ja Danielia (8 v) aktiivisesti seurakunnan yhteyteen, niin kirkkoon, leireille kuin tapahtumiinkin. Teette paljon lasten kanssa hengellisiä asioita ja otatte yhdessä myös vastuuta. Miten se on vaikuttanut perheenne hengelliseen kasvuun?

– Minua kosketti lastenpäivillä suuresti se, kun 6-vuotias tyttäreni Veera ilmoittautui vapaaehtoiseksi rukoilijaksi lastenohjelmassa. Ajattelin, että hän ei osaa pitää muuta rukousta kuin valmiiksi opetellun iltarukouksen. Teemme iltaisin niin, että rukoilemme ensin valmiin tutun rukouksen, mutta sen jälkeen voi puhua omin sanoin Jumalalle. Ajattelin ilman muuta, että Veera lausuu valmiin litanian, mutta kun rukous tulikin aidosti ja omin sanoin Veeran sydämestä, äidin silmät kostuivat Jumalan rakkaudesta. Näin, miten aidosti lapsi jutteli ihmisten edessä Jumalalle.

– Sitä saattaa herkästi kantaa huonoa omaatuntoa lastensa uskon elämästä, koska meilläkään ei koko perhe käy sapattisin kirkossa. Silti haluan tehdä oman osani, toimia oman uskoni mukaan. Jos en haluaisi opettaa tätä hyvää asiaa lapsilleni, eläisin jatkuvassa ristiriidassa itseni ja uskoni kanssa. Haluan antaa lapsilleni maailman parhaat asiat: Uskon, luottamuksen ja turvan. En voi suojella lapsiani vastoinkäymisiltä. Ne kuuluvat elämään. Voin kuitenkin opettaa lapsilleni, miten he selviävät niistä, varustaa heidät kohtaamaan vastoinkäymisiä.

Mitä haluat sanoa lasten vanhemmille osallistumisesta seurakunnan toimintaan?

– Toimikaa uskonne mukaan. Vastuuta ei voi vierittää muille. Joskus kuulee vanhempien sanovan, että ”lapsilla on kirkossa niin tylsää”. Lapset ovat tottuneet liian hektiseen, ärsykkeitä pullollaan olevaan maailmaan. Olen sitä mieltä, että lapsille tekee hyvää se tylsyys! Tylsyys kehittää, kasvattaa ja rakentaa. Lapsista tulee itsekeskeisiä, jos kaikki tarjotaan valmiina. Esimerkiksi lastenluokilla voidaan vastuuttaa lapsia itse ajattelemaan, kehittämään ja tekemään. Ohjelmassa on myös tärkeää olla se hetki, kun istutaan ja kuunnellaan. Sellainen on tärkeää kouluissa, työpaikoilla ja virallisissa tilaisuuksissakin. Miksi sitä siis halveksuttaisiin seurakunnassa? Seurakunnankin tehtävä on valmentaa ja kasvattaa elämää varten. Raamatussa on hyviä elämänohjeita, joita lasten tulisi oppia.

– Välillä minua väsyttää perheenäitinä, rankastikin. Taivaan Isän hommissa on kuitenkin hyvä olla. Hän ei anna sellaista tehtävää, mistä et selviäisi, koska kyseessä ei ole sinun asiasi vaan Jumalan. Tehtävään saa tarvittavat keinot ja voimat, hän auttaa.

– Yleensä rankin vaihe on viedä lapset kirkkoon, kun he ovat pieniä, 1–3-vuotiaita. Se on kuitenkin vain kolme vuotta elämästä!

Palataan vielä lastenpäiviin. Millaisia haasteita ja ilon hetkiä koit niiden järjestämiseen liittyen?

– Suurin haaste oli ehdottomasti vapaaehtoisten saanti. Välillä oli lähes itku kurkussa, eikö ketään tule auttamaan. Miten tämä järjestyy? Onneksi sain tehdä tätä yhdessä lastentyön vastaavan kanssa, jolla oli tiedossa laajempi vapaaehtoistyönverkosto. Yhdessä löysimme ihmisiä.

– Sitten mietin: Riitänkö minä? Osaanko? Tajusin myös sen, että ”riittävä on hyvä”. Koin sen olleen taivaan Isän johdatusta, että minua pyydettiin tähän tehtävään, joten luotin häneen. Rukoilin paljon. Niin asiat loksahtivat paikalleen, vaikka vastoinkäymisiäkin tuli. Suurimmat onnentunteet tulivat siitä, kun sain nähdä lasten riemun ja ylistämisen. Toivon, että jokainen lapsi muistaisi näiden lastenpäivien jälkeen, että ”salasana” on rukous ja Ristin maa! (Laulun mukaisesti.) Nämä asiat kantavat elämässä eteenpäin.

Kerro kaverille

Kommentointi on suljettu.