Jokin aika sitten luin useita artikkeleita ja mielipidekirjoituksia, joissa käsiteltiin ruumiin ylösnousemusta ja sitä, millainen tuo ruumis oikein on. Näkemykset poikkesivat huomattavasti toisistaan. Näyttää siltä, että nykykristittyjen on vaikeaa ymmärtää Jeesuksen toimintatapoja ja opetuksia.
Kun Jeesus opetti ihmisille Jumalan sanan totuuksia, hän käytti jokapäiväisestä elämästä tuttuja asioita. Hänen puheissaan vilisee esimerkiksi käsitteitä sulhanen, morsian, häät, häävieraat ja hääjuhla. Aikansa maatalousyhteiskunnassa ihmiset tunnistivat sellaiset asiat kuin kylväjä, rikkavilja, sadonkorjuu, siemen, viikunapuu ja vilja.
Jeesus kohtasi ihmiset siellä missä he ovat, heidän omalla kielellisellä maaperällään. Vaikka Jeesus puhui kansalle vertauksin, jotta Vanhan testamentin ennustukset toteutuisivat, hän oli aidosti kiinnostunut ihmisten parhaasta. Jeesus vietti aikaa heidän kanssaan ja jakoi heidän ilonsa ja surunsa.
Ehkä juuri tästä syystä moni ymmärtää kertomuksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta väärin (Luuk. 16:19–31). Sen kuvitellaan olevan kuvaus kuoleman jälkeisestä tietoisesta elämästä henkiruumiissa, joka kokee tuonelan ilot tai surut, riippuen siitä onko ihminen pelastettu vai ei. Tällainen tulkinta kuulostaa loogiselta ja oikealta, jos tekstiä luetaan kirjaimellisesti ymmärtämättä historiallista lauseyhteyttä. Siksi se on väärä tulkinta.
Jeesus vietti aikaa publikaanien ja syntisten kanssa, ja fariseukset moittivat häntä siitä (Luuk. 15:1–2). Jeesus päätti vastata haasteeseen kertomalla heille siitä ilosta, jota taivas tuntee, kun joku kääntyy takaisin Jumalan puolelle. Hän esitti tämän useamman tarinan avulla: kadonnut lammas, kadonnut hopearaha, tuhlaajapoika ja hänen veljensä, väärämielinen taloudenhoitaja sekä rikas mies ja Lasarus.
Fariseukset olivat omaksuneet kreikkalaisesta filosofiasta sielun luontaisen kuolemattomuuden käsitteen ja käyttivät egyptiläistä alkuperää olevaa, kuvitteellista moraalitarinaa publikaaneja vastaan (Talmud, Berakhoth-traktaatti). Heidän versiossaan rikas publikaani joutui pahaan paikkaan, jossa läpipääsemätön juopa erotti hänet Abrahamin helmasta.
Jeesus tiesi tämän ja käytti tarinaa fariseuksia vastaan. Jeesuksen tarkoitus ei ollut opettaa meille oppia sielun luontaisesta kuolemattomuudesta, vaan puhua fariseuksille heidän kielellään. Jeesuksen tarkoituksena oli saada fariseukset ymmärtämään, että he eivät uskoneet Moosesta, joka oli ennustanut kaltaisensa profeetan tulosta. Hän pelastaisi ihmiset synnin orjuudesta.
Kun rikas mies ja Lasarus -tarina ymmärretään väärin, on helppo erehtyä myös ruumiin ylösnousemusta koskevien lausuntojen merkityksestä. Eräs kristillisen lehden yleisönosastoon kirjoittanut henkilö väitti, ettei ylösnousemusruumis ole fyysinen (Suomen Viikkolehti 11/2015, s. 9). Väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Raamatun mukaan me saamme sellaisen ruumiin, jollainen Jeesuksella oli hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Se oli fyysinen ruumis, jossa näkyivät ristiinnaulitsemisen jäljet (Luuk. 24:39–43; Joh. 20:27; Fil. 3:21).
On totta, että liha ja veri ei peri Jumalan valtakuntaa (1. Kor. 15:50). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ylösnousemusruumis olisi fyysisyydestä vapaa olotila. Raamatun opetus tässä asiassa tarkoittaa sitä, että ylösnousemusruumiissa ei ole synnin turmelusta eikä tahraa. Paavali käyttää sanaa ’liha’ tarkoittamaan ihmisluontoa, jonka synti on turmellut (Gal. 5:16–21).
On tärkeää, että ymmärrämme Jeesuksen toimintatavat myös sen suhteen, miten hän opetti ihmisille totuuden jyviä. Silloin emme ole uskossa alaikäisiä ja kaikenlaisten opintuulten heiteltävinä. Onhan kirjoitettu: ”Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva!” (Ef. 5:14).
