Istumme keittiön pöydän ääressä pohtimassa tilannetta, jossa viesti ei ole mennyt perille. Toinen kertoo kokemustaan ja toinen kuuntelee yrittämättä selittää asiaa omalta kannaltaan.
Samaan aikaan olohuoneesta kuuluu keskustelua kahdella muulla kielellä. Yläkerrasta kuuluu lasten leikin ääniä. Talossamme tapahtuu jotain hyvin erityistä.
Kevättalven ja kevään aikana Lahdessa kokoontui seitsemän kertaa aviopariryhmä, parin viikon välein, eri kodeissa. Olimme käyneet syksyllä adventtikirkon sponsoroiman koulutuksen, jossa opeteltiin hyödyntämään Kohti kumppanuutta -työskentelyaineistoa aviopariryhmässä. Ryhmän kokoamisessa meillä oli punaisena lankana kutsua mukaan seurakunnastamme aviopareja, joiden elämässä monikulttuurisuus oli läsnä. Ensimmäisessä epävirallisessa tapaamisessa hämmästelimme toistemme tarinoita tutustumisista, hääseremonioista ja elämänvaiheista. Sovimme toimintatavoista ja mm. siitä, että kukin puhuu ryhmässä sitä kieltä, jolla parhaiten ilmaisee itseään. Niinpä keskustelu soljui englanniksi ja suomeksi, pariskuntien puhuessa paritehtävissä milloin milläkin kielellä. Sovimme myös, että käännämme työskentelyaineiston englannin kielelle ymmärtämisen varmistamiseksi. Englanninkielinen materiaali on meiltä saatavissa.
Ajoittain yhteisiä aikoja oli vaikea löytää, ja yksi pariskunta joutui jättäytymään kiireen takia poiskin, mutta kevättalven perjantai-illoista muodostui antoisia hetkiä niin aikuisille kuin lapsillekin. Seurakuntamme nuori antoi tärkeän panoksensa ryhmälle leikittäen lapsia, jotta aikuiset saivat keskittyä parisuhteesta puhumiseen. Ryhmässä vallitsi alusta alkaen luottamus ja avoimuus puhua omista -asioista. Kulttuurisia eroja parisuhde-elämässä tuli kolmen maanosan ryhmässä esille, mutta vielä enemmän löytyi yhtäläisyyksiä yli kulttuurirajojen.
Työskentelymateriaali on hyvin jäsennetty siinä mielessä, että yhteisissä keskusteluissa korostuivat neutraalimmat aiheet, ja arkaluonteisemmat asiat saivat käsittelynsä joko avioparin kesken keskusteluissa tai yksilötehtävissä. Materiaalin pohjalta oli helppoa lähteä liikkeelle ilman suuria ennakkovalmisteluita, ja ryhmän ojaajat pääsevät osallistumaan itsekin aiheiden omakohtaiseen käsittelyyn. Toki ajoittain pitkät ääneen lukemisen jaksot tuntuivat puuduttavilta, kun olisi halunnut jo päästä kiinni antoisiin keskusteluihin.
Aviopariryhmä toi osallistujilleen hyvän hetken pohtia parisuhdetta, aihetta, joka jokaisella oli hautautua arjen työn, lasten tai odotusajan jalkoihin. Myös ystävyys osallistujien kesken lujittui. Meille avioparina keskustelut avasivat näkymän siihen, että voimme edelleen olla toisillemme tärkeimmät ystävät ja haaveilla kahdenkeskisestä tulevaisuudesta, vaikka viime vuosina energia on suuntautunut enimmäkseen lasten ja perheen asioihin. Toivon mukaan osaamme myös vaalia parisuhdetta aiempaa paremmin mm. käyttämällä niitä rakkauden kieliä, joita puoliso parhaiten ymmärtää. – Simo ja Riikka Ahonen