Ilmestyskirjan mukaan ajan lopulla, hieman ennen Jeesuksen paluuta, nousee esiin valtajärjestelmä, joka näyttää sarvineen lauhkealta kuin karitsa, mutta puhuu kuin lohikäärme. Sen ulkoinen ja sisäinen olemus ovat räikeässä ristiriidassa keskenään.
Muinaisessa Lähi-idässä sarvet ymmärrettiin usein vertauskuvaksi pelastavasta, jumalallisesta voimasta. Siksi ne löytyvät Jumalan pyhäkön molemmista alttareista. Ilmestyskirjan väärä karitsa onkin varsinainen epätodellinen todellisuus, kristinuskon kaapuun pukeutunut valtajärjestelmä.
Kirkkona olemme ymmärtäneet tämän kuvauksen sopivan historiallisesti Yhdysvaltoihin, ja etenkin sen kristillisyyteen, joka jossain vaiheessa kehittyy Jumalan tahtoa vastustavaksi vallaksi, vaikka esiintyy Jumalan tahdon edustajana. Se saa ihmeiden avulla lopulta koko maailman, Jeesuksen seuraajia lukuun ottamatta, seuraamaan Jumalan vastustajaa.[i]
Tuo ajatus mielessäni olen seurannut Yhdysvalloissa käytäviä republikaanisen puolueen esivaaleja nähdäkseni miltä tilanne Yhdysvalloissa tällä hetkellä näyttää. Mukana oli myös yksi adventistiehdokas, neurokirurgi Ben Carson. Hän on tosin jo vetäytynyt kisasta, mutta hänen ehdokkuutensa jakoi adventistien mielipiteitä. Voimmeko olla mukana politiikassa, vai johtaako se meidät tekemään kompromisseja uskomme kanssa? Voimmeko julistaa kutsua tulla ulos Babylonista ja silti olla mukana politiikassa?
Uranuurtajamme eivät suostuneet edes äänestämään vuosina 1846–1856, koska silloisen amerikkalaisen maallisen hallinnon toimet olivat räikeässä ristiriidassa Raamatun moraalietiikan kanssa. Vuoden 1856 jälkeen äänestäminen hyväksyttiin, kun sen koettiin edistävän raamatullisten näkemysten ylläpitämistä. Äänestämistä pidettiin jopa jumalallisena velvollisuutena, kun sillä pystyttiin ehkäisemään pahan leviämistä. Vuonna 1884 Ellen White jopa kehotti adventistinuoria harkitsemaan vaikuttamista politiikassa, jos sen avulla pystyttiin vaikuttamaan sellaisten lakien voimaantuloon, jotka edistäisivät Jumalan hyvää tahtoa ihmistä kohtaan. Heidän tuli vain pysyä uskollisena Jumalan kutsulle ja tahdolle.[ii]
Takaisin nykypäivään. Yhdysvalloissa moni äänioikeutta käyttävästä kansasta on ollut valmis äänestämään republikaaniehdokasta, jonka kannanotot ovat olleet vähintäänkin kyseenalaisia. Niitä on luonnehdittu rasistisiksi, muukalaisvastaisiksi, naisvastaisiksi sekä yleisesti ihmisiä ja heidän arvojaan loukkaaviksi. Jopa monet kristityt ovat olleet valmiit äänestämään ehdokasta, jonka käyttämä retoriikka on kyseenalaistettu kovin sanoin.[iii]
Voimmeko oppia tästä kaikesta jotain hengellisesti? Ehkä ainakin sen, että ihmisiä on helppo pettää retorisilla lupauksilla suuruuden palauttamisesta, vaikka ehdokkaan moraaliseettiset arvot olisivat kyseenalaisia ja jopa vastenmielisiä. Mietinkin, mitä nämä samat äänestäjät tekevät, jos ja kun kyseessä on Ilmestyskirjan kuvaama eksytys? Mitä me, sinä tai minä, tekisimme? Lohikäärmeen puhe kätkeytyy karitsan sarviin.
Voimme oppia myös sen, että jos meillä on tilaisuus vaikuttaa rakentavasti ympäröivään yhteiskuntaan, meidän tulee käyttää mahdollisuutemme Jumalan kunniaksi. Todistaahan Raamattu, että Danielin vaikutuksesta kuningas Nebukadnessar oppi tuntemaan Jumalan.
Tarvitsemme tässä kaikessa hengellistä näkökykyä, Pyhän Hengen osallisuutta, jotta emme eksy. Ihmisiä on kovin helppo manipuloida uskonnon avulla, kun sitä käytetään keppihevosena valtapyrkimyksien edistämiseen sen sijaan, että edistettäisiin Kristuksen evankeliumia.
Olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että elämme ajassa, jolloin Jeesus saapuu takaisin. Ekumeeniset pyrkimykset, maailman rauhaton tila, yleismaailmallinen talouden tila, lisääntyvä pakanuus ja noituus sekä moni muu seikka puhuu sen puolesta, että synnin historia ei jatku enää kauaa. Epätodellisuudelle tulee loppu, ja sen jälkeen alkaa Jumalan todellisuus.
[i] Ilm. 13:12-13
[ii] Ellen G. White Encyclopedia, ”Politics and Voting”, s. 1037-40. Vrt. Joh. 17:15-18.
[iii] http://www.theguardian.com/world/2016/mar/07/mexican-president-compares-donald-trump-rhetoric-to-hitler-and-mussolini-enrique-pena-nieto