Kirkossa käyminen

0

Nykyisin yhä useammat ihmiset ovat huolissaan vain omasta hyvinvoinnistaan eivätkä välitä juurikaan yhteiskunnasta, perheestä tai muista ihmisryhmistä. Tällä voi olla vaikutusta myös kristittyihin ja heidän suhtautumiseensa seurakuntaan. Toisaalta ihmiset tapaavat mielellään toisiaan kerhoissa, pubeissa, urheilutapahtumissa jne., koska ihmiset ovat sosiaalisia olentoja. Onko kuitenkin välttämätöntä käydä kirkossa?

I Jeesus ja hänen seurakuntansa

  • Jeesuksen aikana juutalaiset kokoontuivat joka sapatti synagogaan jumalanpalvelukseen . Jeesuksella oli tapana käydä ”kirkossa” säännöllisesti joka sapatti (Luuk. 4:18; Ap. t. 15:21).
  • Jeesus vakiinnutti seurakunnan aseman. Seurakunta on ryhmä ihmisiä, jotka seuraavat Jeesusta, uskovat siihen mihin Jeesus uskoi ja toimivat yhdessä (Matt. 16:18).
  • Kristittyjä kutsutaan myös Jeesuksen ”laumaksi”. Tämä termi osoittaa, että Jeesuksen opetuslapset eivät ole vain erillisiä uskovia vaan muodostavat ryhmän, joka kokoontuu, kuuntelee Jumalan sanaa, rukoilee, julistaa evankeliumia jne. Ilman kokoontumista, yhteisen sanoman julistamista ja yhteiseen toimintaan osallistumista ei ole olemassa ”laumaa” tai seurakuntaa (Joh. 10:16).
  • Joskus paikallisseurakunnat saattavat olla pieniä, mutta siellä missä kaksi tai kolme kokoontuu Jeesuksen nimessä, siellä hän on luvannut olla heidän kanssaan (Matt. 18:20).

II Varhaisseurakunnan käytäntö

  • Jeesuksen noustua taivaaseen uskovat kokoontuivat Jerusalemissa (Ap. t. 1:15).
  • Ollessaan yhdessä he kokivat Pyhän Hengen vuodattamisen (Ap. t. 2:1).
  • Ne, jotka vastaanottivat evankeliumin, kastettiin ja liitettiin seurakuntaan. Kasteeseen sisältyy Kristuksen yhteisön ja perheen kanssa eläminen – hänen seurakuntansa kanssa eläminen (Ap. t. 2:41; 5:14).
  • He iloitsivat säännöllisistä kokoontumisista (Ap. t. 2:42, 46).
  • Pietarin ollessa vangittuna seurakunta rukoili hänen puolestaan, ja ihme tapahtui (Ap. t. 12:5).

III Paavali ja seurakunta

  • Paavali meni synagogaan sapattina (Ap. t. 13:14, 42).
  • Sapattina Paavali tovereineen etsi ulkona sijaitsevaa kokoontumispaikkaa yhteistä rukousta varten (Ap. t. 16:13).
  • Paavalilla oli tapana käydä jumalanpalveluksessa sapattina (Ap. t. 17:2).
  • Se oli samalla tilaisuus keskustella ja opettaa kristillisiä käsityksiä (Ap. t. 18:4).
  • Tässä jakeessa on selkeä kehotus kokoontua yhteen. Kristityt eivät voi olla ihmisiä, jotka elävät eristyksissä, elleivät he asu seudulla, missä ei ole muita uskovia. Kokoontuminen on välttämätöntä toinen toisensa rohkaisemiseksi, lohduttamiseksi ja vahvistamiseksi; toinen toiseltaan oppimiseksi; tukeutumiseksi yhä enemmän Herraan ja hänen sanomaansa; ja valmistautumiseksi tekemään sen, mitä hän kutsuu opetuslapsensa tekemään (Hepr. 10:25).

IV Kristityt ovat kokoontuneet vuosisatojen ajan

Kirkkohistoria paljastaa, että kautta vuosisatojen kristityt ovat pitäneet kiinni säännöllisistä kokoontumisistaan. Edes vainottuina kristityt eivät luopuneet kokoontumisistaan jumalanpalvelusta tai muuta tarkoitusta varten. He saattoivat paeta toisille seuduille (Ap. t. 8:1, 4). Valdolaiset muuttivat syrjäisille paikoille Alpeille; toiset menivät maan alle. Kristityt, adventistit heidän joukossaan, kokoontuivat säännöllisesti. Kristityt ymmärsivät erittäin hyvin, että uskovien yhteisön muodostaminen seurakuntana kokoontumiseksi ei ole yksi vaihtoehto muiden joukossa.

V Adventistit ja heidän kokoontumisensa

Adventistit kokoontuvat raamatullisena sapattina tutkimaan sanaa ja palvelemaan Jumalaa. He uskovat, että raamatuntutkistelu, jossa uskovat ja vierailijat voivat oppia, jakaa kokemuksiaan, esittää kysymyksiä, antaa mielekkäitä kommentteja ja valmistautua palvelutehtäväänsä varten, on välttämätön. Jeesus avasi pyhät kirjoitukset sapattiaamuna, luki ja selitti niitä. Paavali opetti evankeliumia ja keskusteli siitä ihmisten kanssa sapattina.

Lisäksi adventtiseurakunta käyttää aikaa kuullakseen Jumalan sanomaa saarnattavan saarnatilaisuudessa, laulaakseen ja rukoillakseen Herraa, kiittääkseen häntä hänen johdatuksestaan sekä tuodakseen kymmenykset ja uhrilahjat.

Seurakunnan elämässä on silti muutakin kuin kokoontumiset sapattina. Toisina viikonpäivinä on muita kokoontumisia ja aktiviteetteja. Joissakin seurakunnissa on yleisiä rukouskokouksia, polunkävijöiden ja nuorten kokoontumisia, naisten ja miesten kokoontumisia, sosiaalisia kokoontumisia jne. Lisäksi suuremmissa seurakunnissa voi olla pienryhmiä, jotka kokoontuvat viikolla tutkimaan Raamattua ja rukoilemaan, tai jotka kokoontuvat muita tarkoituksia varten. Tällaisiin ryhmiin osallistuminen voi olla suureksi siunaukseksi.

Yhteenveto

Kristitty, joka elää tieten tahtoen eristyksissä, on mahdottomuus. Jeesukseen Kristukseen uskovat muodostavat hänen seurakuntansa. He eivät tyydy ajattelemaan vain it-seään. He muodostavat suuremman yhteisön – jäsenistön ja perheen, joka elää yhteisen hyvän saavuttamiseksi, kertoo sille uskottua, ihmeellistä evankeliumin sanomaa ja pyrkii tavoittamaan ihmisiä kaikkine tarpeineen.

Kerro kaverille

Kommentointi on suljettu.