Esko oli 63-vuotias ja sairas tullessaan Piikkiössä sijaitsevaan adventtikirkkoon. ”Minä en tarvitse ruokaa. Tämä on ystävilleni”, hän kertoi ruokajaosta vastaavalle Riitta-Liisa Peltoselle poimiessaan mukaansa vihanneksia, lihaa ja leipää.
Riitta-Liisa katsoi hellästi ylipainoista miestä. Pesemättömien vaatteiden ja hien haju olivat pinttyneet häneen. Hän kärsi vakavista maksaongelmista käytettyään vuosia alkoholia. Hänen silmänsä olivat hyvin ystävälliset.
”Oletko kristitty?” Riitta-Liisa kysyi. Esko katsoi kaukaisuuteen. ”Hmm, minulla on oma uskontoni”, hän sanoi. Riitta-Liisa ymmärsi, että hän oli ateisti, kuten niin monet muutkin ihmiset Suomessa.
Esko palasi viikko toisensa jälkeen Piikkiön adventtikirkkoon hakemaan ruokatarvikkeita ystävilleen, naimisissa oleville Pasille ja Kristalle. Riitta-Liisa sai tietää, että Pasi oli omistanut kattoja valmistavan yrityksen Turussa. Talouslaman aikana yritys oli kuitenkin mennyt konkurssiin. Selviytyäkseen tilanteesta Pasi ja Krista olivat alkaneet käyttää runsaasti alkoholia.
Pariskunta vaikutti yllättyneeltä, kun Esko ensimmäistä kertaa saapui heidän luokseen ruokatarvikkeineen. ”Mistä sait ruokaa?” Krista kysyi. ”Tule, niin näet”, Esko vastasi. He eivät kuitenkaan tulleet.
Sitten Eskon ainoa kumppani, rakas koira, kuoli. Tämä ikääntynyt mies oli -asiasta niin murheissaan, ettei voinut jäädä yksin kotiinsa. Hän meni Pasin ja Kristan luo yöksi. Kristan hämmästykseksi Esko rukoili ennen ilta-ateriaa. ”Kuinka ateisti voi rukoilla?” hän kysyi. Hän ei ollut koskaan nähnyt sellaista.
Tultuaan uteliaaksi Eskon käyttäytymisestä hän päätti mennä tutustumaan adventtikirkkoon. Hän pyysi myös miestään mukaan. Kerätäkseen rohkeutta hän ja Pasi joivat runsaasti alkoholia. He eivät olleet pysyä pystyssä odottaessaan jonossa ruokaa.
Pariskunta palasi kirkolle seuraavalla ja sitä seuraavalla viikolla. Jonkin ajan kuluttua Kristaa alkoivat kiinnostaa kristilliset laulut ja hengellinen sanoma, jota seurakunnan jäsenet jakoivat ihmisten kerätessä ruokaa. Hän alkoi ottaa sapattisin osaa jumalanpalveluksiin. Esko huomasi hänen kiinnostuksensa ja hymyili hänelle. ”Nyt tehtäväni on suoritettu”, hän kertoi hiljaa Kristalle. Vähän ajan kuluttua vuoden 2017 loppupuolella Esko kuoli.
Samoihin aikoihin Krista lopetti alkoholin käytön ja meni kasteelle. Pasi näki muutoksen hänessä ja antoi myös elämänsä Jeesukselle. ”Olen löytänyt uskon”, Pasi kertoi. Hän teki järjestelyjä tullakseen kastetuksi leirillä kesällä 2018.
Tämä naimisissa oleva pariskunta alkoi toimia aktiivisesti seurakunnassa ja osallistui rukouskokouksiin. Pasi laittoi ruokaa kirkon keittiössä niille, jotka tulivat ruokajakeluun. Eräänä iltana hänen elämässään tapahtunut valtava muutos tuli kaikille ilmeiseksi. Hänen kasvoiltaan loisti ilo hänen valmistaessaan ruokaa.
Seuraavana aamuna Krista löysi hänet kuolleena heidän omasta keittiöstään. Pasi oli 51-vuotias. Hautajaiset pidettiin adventtikirkossa. Tilaisuus teki suuren vaikutuksen paikalla oleviin hänen laajentuneen perheensä jäseniin.
Nykyään Krista, 40, on aktiivinen seurakunnassa. Hänen äitinsä on alkanut käydä sapattisin jumalanpalveluksissa. Kaiken kaikkiaan 10 ihmistä on kastettu näiden viiden viime vuoden aikana, joina ruokajakelu on toiminut.
Riitta-Liisa kiittää Jumalaa jokaisesta kasteesta, mutta ehkä kaikkein hämmästynein hän on Eskosta. ”Hän oli ateisti, joka toi ystävänsä Jeesuksen luo. Hän oli niin iloinen, kun hänen ystävänsä alkoivat käydä kirkossa. Hän johti heidät parempaan elämään.” – ANN
