Tarkoittaako 1. Kor. 14 mainittu kielilläpuhumisen lahja käsittämättömiä lausahduksia vai vieraita kieliä?
Korintin seurakunnassa ilmenneestä kielilläpuhumisen lahjasta on olemassa kolme pääasiallista tulkintaa. Ensimmäisen tulkinnan mukaan lahja merkitsi kykyä puhua enkelien kieltä. Tämä perustuu Paavalin viittaukseen ”enkelien kielillä” (1. Kor. 13:1). Toisen tulkinnan mukaan kielilläpuhumisen lahja oli kyky puhua vieraita kieliä Pyhän Hengen voimasta (Ap. t. 2). Kolmas tulkinta ilmaisee, että kyseinen lahja tarkoittaa hurmoksellisia tai käsittämättömiä lausahduksia Pyhän Hengen vaikutuksen alaisuudessa, koska Paavali sanoo sanomien olleen salaisuuksia (1. Kor. 14:2).
Ratkaistaksemme, mikä tulkinnoista on oikea, meidän on lähdettävä liikkeelle 1. korinttilaiskirjeen 14. luvusta. Voimmeko sen perusteella ymmärtää selkeästi tuossa nimenomaisessa seurakunnassa ilmenneen lahjan luonteen? Paavali ei kuvaile yksityiskohtaisesti lahjan ilmenemistä tässä luvussa. Siksi meidän on otettava huomioon erilaisia mahdollisuuksia. Sitten voimme kysyä, Raamattuun pohjautuen, mikä on todennäköisin tulkinta.
1. Laajempi asiayhteys: Laajemmalla asiayhteydellä tarkoitetaan kaikkia raamatunkohtia, joista löytyy viittauksia kielilläpuhumisen lahjaan. Parhaiten tunnettu on Apostolien tekojen 2. luku. Siitä käy ilmi yksimielisyys sen suhteen, että kielilläpuhumisen lahja viittaa vieraisiin kieliin: he ”alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi” (jae 4). Jokainen paikalla ollut kuuli puhuttavan omaa kieltään (jae 6). Tämä vaikuttaa olevan lahjan luonne muuallakin Apostolien tekojen kirjassa.
Mark. 16:17 evankeliumin levittämisen tehtävään sisältyy ilmaus: ”He puhuvat vierailla kielillä.” Tämä tuntuu hyvin yksiselitteiseltä. Muualla kuin 1. korinttilaiskirjeen 14. luvussa kielilläpuhumisen lahja tarkoittaa Pyhän Hengen antamaa kykyä puhua vieraita kieliä.
Tässä yhteydessä olisi hyvä muistaa raamatullisen tulkinnan peri- aate, jonka mukaan vaikea tekstikohta (1. Kor. 14) tulisi tulkita toisten samaa asiaa käsittelevien raamatunkohtien mukaan, jotka ovat sisällöltään ja tarkoitukseltaan selkeitä (Ap. t. 2; Mark. 16:17). Meidän on kuitenkin tutkittava tekstiä pystyäksemme päättelemään, käsitelläänkö siinä samaa ilmiötä vai ei.
2. Välitön asiayhteys: Mitä voimme oppia kielilläpuhumisen lahjasta nimenomaan 1. korinttilaiskirjeen 14. luvun perusteella? Ensimmäinen ja silmiinpistävin asia on se, että lahja vaikuttaa käsittämättömältä: ”– – kukaan ei ymmärrä häntä – –.” (Jae 2.) Tämä eroaa radikaalisti lahjan ilmenemisestä Apostolien tekojen 2. luvussa ja on johtanut joidenkin kohdalla päätelmään, että lahja ilmeni useammalla kuin yhdellä tavalla. Toiset yrittävät saada tapaukset sopusointuun keskenään väittäen, että Korintissa lahja oli käsittämätön, koska puhutut kielet olivat kuulijoille tuntemattomia ja että tarvittiin tulkitsemisen kykyä, kuten Paavali itse esitti (jae 13).
Toiseksi Paavali toteaa, että lahjan seurauksena ei ilmene itsekontrollin menetystä. Seurakunnassa vain kaksi tai kolme saa puhua kielillä; ja mikäli paikalla ei ole tulkitsijaa, Hengen vaikutuksesta kielillä puhuvien tulisi pysyä vaiti (jakeet 27, 28). Kyky hallita lahjan ilmenemistä tuntuu osoittavan, että kysymys ei ole hurmoksellisista lausahduksista yksilön menettäessä itsekontrollinsa.
Kolmanneksi, selvästi vastoin tämän päivän hengellisessä maailmassa vallitsevia ajatuksia, Paavali ei oleta jokaisen seurakunnanjäsenen saavan tätä lahjaa eikä myöskään rohkaise kaikkia tavoittelemaan sitä. Itse asiassa vaikuttaa siltä kuin hän pyrkisi rajoittamaan sitä, ainakin seurakunnassa. Paavalin mielestä profetoimisen lahja seurakunnassa on mielekkäämpi ja tärkeämpi kuin kielilläpuhumisen lahja. Hän ei pidä kielilläpuhumisen lahjaa välttämättömänä osoituksena kääntymyksestä tai Pyhän Hengen saamisesta.
Minun kommenttini kuvaavat yksinkertaisesti sitä, kuinka vaikeaa on päätyä yhteen ehdottomaan vastaukseen tämän kysymyksen suhteen. Raamattu tukee hyvin vahvasti tulkintaa, jonka mukaan kielilläpuhumisen lahja tarkoittaa vierailla kielillä puhumista. Itse asiassa kreikan kielessä sana glossa, kun sitä käytetään tarkoittamaan lahjaa, merkitsee nimenomaan (vierasta) kieltä. Nykyaikaista ”kielilläpuhumisen” ilmenemismuotoa ei pitäisi yhdistää Uudessa testamentissa kuvattuun lahjaan.
Jutun kuva Undrey/Dreamstime