Länsimaiset yhteiskunnat ovat usein melko yksilökeskeisiä eivätkä ymmärrä yhteisöllisyyden merkitystä. Ihmisryhmät ovat kuitenkin hyvin tärkeitä ja voivat toimia sellaisilla tavoilla, joihin yksilöt eivät pysty. Annan yhden esimerkin: Ajattele tulitikkuja. Yksi erillinen tulitikku on helppo katkaista. Kun kootaan yhteen kymmenen tai kaksikymmentä tulitikkua, on kuitenkin hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, katkaista niitä. Sama pätee kristilliseen seurakuntaan suhteessa yksittäisiin uskoviin. Vaikka seurakunta koostuu yksilöistä, se on eräänlainen yksittäiset ihmiset ylittävä kokonaisuus. Se on ryhmä ihmisiä, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen ja ovat hänen opetuslapsiaan ja seuraajiaan.
I Seurakunnan luonne ja merkitys
Messiaaninen yhteisö
- Jeesus on perustanut seurakunnan, joten se on hänen yhteisönsä (Matt. 16:18; Joh. 10:16).
- Uskovat liitetään seurakuntaan kasteen kautta (Ap. t. 2:41).
- Raamattu ei opeta, että me voisimme olla kristittyjä toisista erillään (Hepr. 10:25).
- Seurakunta on uskovien perhe. Seurakunnanjäsenet ovat veljiä ja sisaria (Tim. 5:1-2; Jaak. 2:15).
- Kaikki raja-aidat on kaadettu. Kaikki uskovat ovat Jumalan perhettä (Ef. 3:11–13, 19; Gal. 3:28).
Seurakunnan rakenne
- Paikallisseurakunnilla on oma luonteensa ja omat ongelmansa (1. Tess. 1:1, 6, 7; Ilm. 3:14–17).
- On olemassa myös maailmanlaajuinen seurakunta (Ef. 1:20–23; 3:10).
- Jeesus on seurakunnan pää ja kulmakivi (Kol. 1:18; Ef. 2:20).
- Apostolit ja profeetat muodostavat yhdessä Jeesuksen kanssa seurakunnan perustuksen (Ef. 2:20).
- Kaikki uskovat muodostavat papiston (1. Piet. 2:9; Ilm. 1:5-6).
- Seurakunnassa on myös johtajia (Ef. 4:11-12).
- Seurakunnan ykseys on tärkeää (1. Kor. 12:12-13).
Kielikuvia, jotka tarkoittavat seurakuntaa
Uusi testamentti käyttää monia kielikuvia seurakunnasta puhuessaan. Tässä on lueteltu niistä muutamia. Kielikuvat ovat hyvin myönteisiä luonteeltaan ja ilmaisevat joitakin puolia seurakunnasta ja sen toiminnasta.
- Kristuksen ruumis (1. Kor. 12:12–26).
- Temppeli ja asumus (Ef. 2:21-22).
- Suola ja valo (Matt. 5:13–16).
- Pylväs (1. Tim. 3:15).
- Kristuksen morsian (2. Kor. 11:2).
II Seurakunta historiassa
Paavali oli jo ennustanut, että seurakunta kohtaa ongelmia (Ap. t. 20:28–30). Seurakunnan sisäisiä ongelmia ovat rakkauden puute, väärät opettajat ja opetukset, hengellinen kuolema, haaleus ja itsepetos (Ilm. 2:4, 6, 14-15, 20-24; 3:15-17). Seurakunnan ulkoisia ongelmia ovat herjaaminen, koettelemukset ja vaino sekä kuolema ja marttyyrius (Ilm. 2:9-10; 6:9; 13:6-7, 15, 17).
Luopumus seurakunnassa
Väärien oppien ilmaantuminen ja niiden omaksuminen johti luopumukseen. Kristuksen seurakunta hajosi erilaisiksi uskontokunniksi. Ilmestyskirjassa kuvataan erämaassa olevaa puhdasta seurakuntaa (Ilm. 12) vastakohtana luopumuksen vallassa olevalle, vainoavalle seurakunnalle (Ilm. 17–18). Annetut ajanjaksot (Ilm. 12:6, 12; 13:5) vievät meidät 1700-luvun loppuun ja 1800-luvun alkuun.
Lopunajan jäännös
Lopun aikana (vuoden 1798 jälkeen) ilmaantuu uskollinen jäännös. Jäännöksen tunnusmerkkejä ovat:
- Uskollisuus Jumalan käskyille (Ilm. 12:17; 14:12)
- Uskollisuus Jeesuksen todistukselle (Ilm. 12:17; 19:10)
- Kestävyys (Ilm. 13:10; 14:12)
- Usko (Ilm. 13:10; 14:12)
Lisäksi:
- Jäännös on Jumalan ja Jeesuksen omaisuutta (Ilm. 14:1, 3, 4).
- Jäännöksen keskuudessa ei harjoiteta väärää jumalanpalvelusta (Ilm. 14:4).
- Jäännös seuraa Karitsaa (Ilm. 14:4).
- Jäännöksen jäsenet ovat totuudellisia ja virheettömiä (Ilm. 14:5).
- Jäännös julistaa kaikkialla maailmassa kolmen enkelin sanomia (Ilm. 14:6–12). Ihmisiä kutsutaan jättämään luopumus ja liittymään Kristuksen jäännösyhteisöön (Ilm. 18:4).
III Seurakunnan tehtävät
Seurakunnanjäsenet ovat saaneet hengellisiä lahjoja, joita tulisi käyttää seurakunnan ja toisten ihmisten hyödyksi (1. Kor. 12:7–11). Seurakunnan tehtävät voidaan jakaa kolmeen summittaiseen ryhmään:
- Palvelutyö Jumalalle: palvonta, Jeesuksen seuraaminen, rukous jne. (Ilm. 5:8; 14:3, 4, 7).
- Palvelutyö uskoville: vaaliminen, yhteenkuuluvuus, tuki jne. (Joh. 13:34; Ap. t. 4:34, 35; Ef. 4:12–16)
- Palvelutyö maailmalle: evankeliointi ja yhteiskunnallinen toiminta (Matt. 25:31–40; 28:18–20; Ap. t. 1:8)
IV Seurakunta ja minä
Meidät on kutsuttu osaksi seurakuntaa, käymään sen tilaisuuksissa ja toimimaan osaltamme seurakunnan työssä. Jos teemme niin, saamme suuria siunauksia ja olemme siunauksena toisille.