Eedenissä Jumala antoi suurenmoisia lahjoja ihmiskunnalle. Kaksi niistä on jäänyt elämään paratiisin jälkeen, sapatti ja avioliitto. Niistä on tarkoitus nauttia ja niitä tulee juhlistaa. Heteroseksuaalinen avioliitto merkitsee kumppanuutta, rakkautta ja molemminpuolista tukea. Se on myös paikka seksuaalisen läheisyyden toteuttamiselle. Kun puhumme kehomme hoitamisesta, siihen kuuluu juuri tämä lahja.
I Avioliitto Vanhassa testamentissa
Avioliiton instituutio ja merkitys
Avioliiton erottaa ei-aviollisista seksisuhteista sen julkinen ja laillinen tunnustaminen. Jumala perusti avioliiton luodessaan ensimmäisen ihmisparin. Sen vuoksi meidän on palattava takaisin luomiskertomukseen avioliitosta pu-huessamme.
- Sekä miehet että naiset luotiin Jumalan kuvaksi riippumatta heidän seksuaalisesta erilaisuudestaan (1. Moos. 1:26, 27).
- Ensimmäisessä ihmiskunnalle annetussa jumalallisessa valtuutuksessa käytettiin monikkoa. Tämä tarkoittaa sitä, että naisella oli erityinen, Aadamin asemaan rinnastettavissa oleva asema, mikä oli ainutlaatuista muinaisten Lähi-idän uskontojen parissa (1. Moos. 1:28).
- Mies ja nainen on luotu toisiaan varten. Heillä on yhteinen identiteetti, he ovat samanarvoisia ja yhdenvertaisia. Jumala otti Eevan, toi hänet Aadamin luo (1. Moos. 2:22) ja suoritti ensimmäisen vihkimisen (1. Moos. 2:18–23).
- Tämä jae sisältää viisi Jumalan osoittamaa avioliiton tunnusmerkkiä (1. Moos. 2:24):
(1) Avioliitolla on selkeä alku. Aviomies jättää vanhempansa ja itsenäistyy ollakseen valmis läheiseen liittoon vaimonsa kanssa.
(2) Jumalan tahto on heteroseksuaalinen yksiavioisuus.
(3) Avioliitto on täydellistä kumppanuutta. Se merkitsee yhdeksi tulemista ajatuksissa ja tunteissa, tahdossa ja tekemisessä, ja saa huipentumansa ”yhdeksi lihaksi” tulemisessa.
(4) Avioliitto on luonteeltaan hajoamaton. Se on liitto, jolle luottamus ja uskollisuus ovat tunnusomaisia.
(5) Avioliitto on oikea paikka seksuaaliselle läheisyydelle.
Jumala loi avioliiton. Se ei ole inhimillinen vaan jumalallinen keksintö.
Häät
Vanhassa testamentissa (VT) häät yhdistettiin seuraaviin askeliin:
- Seurustelu. Tavallisesti vanhemmat valitsivat puolison lapsilleen (1. Moos. 21:21; 24). Oli kuitenkin myös tapauksia, joissa nuoret saattoivat itse valita puolisonsa tai ainakin heidän mielipidettään kysyttiin asiassa (1. Sam. 18:20, 21; 1. Moos. 24:57, 58).
- Kihlaus, avioliittosopimus, morsiamen hinta (myötäjäiset). Voidaan olettaa, että kihlaukseen liittyi morsiamen hinnan maksaminen (1. Moos. 34:12; 2. Moos. 22:16; 1. Sam. 18:25).
- Hääseremonia. Häät koostuivat kolmesta elementistä:
(1) hääkulkueesta (Tuom. 14:11; Ps. 45:14–16)
(2) hääpidoista (1. Moos. 29:22; Tuom. 14:12, 17 VKR)
(3) hääyöstä (1. Moos. 29:22, 23; 5. Moos. 22:13–21).
VT:ssa avioliiton solmiminen ei ollut miehen ja naisen välinen yksityisasia eikä mikään jalkavaimojärjestely vaan julkinen tilaisuus, johon sukulaiset ja yhteisö osallistuivat. Sillä oli lakiin perustuvia seuraamuksia. Seksuaalinen läheisyys ei itsessään merkitse avioliittoa vaan sen täydellistämistä sen jälkeen, kun muut askeleet on otettu.
II Avioliitto Uudessa testamentissa
Avioliiton suhteen Uusi testamentti (UT) seuraa VT:ta eikä kehitä uutta avioliittomuotoa. Tämä ei ole poikkeus, koska myös muita VT:n opetuksia ja instituutioita edellytettiin ja jatkettiin UT:ssa, esimerkiksi luomista, kymmentä käskyä ja sapattia.
- Jeesus – Hän osallistui hääjuhlaan (Joh. 2) ja viittasi avioliittoon eri yhteyksissä, esim. puhuessaan avioliitosta (viittaukset luomiskertomukseen; useissa vertauksissa, esim. Matt. 22:1–14; 25:1–13), aviorikoksesta ja avioerosta (Matt. 5:27–32; 19:1–10). Hän mainitsi myös tapaukset, joissa yksilön ratkaisu on naimattomuus (Matt. 19:12).
- Paavali – Hän käsitteli avioliittoa ja siihen liittyviä asioita monissa yhteyksissä (esim. 1. Kor. 7). Ef. 5:22–33 hän vertasi miehen ja naisen välistä avioliittoa Jeesuksen ja hänen seurakuntansa väliseen suhteeseen. Tämä avioliiton arvostus on vaikuttanut syvästi kristinuskoon.
- Maria ja Joosef ovat kihloissa, mutta he eivät vielä harjoita seksuaalista läheisyyttä (Matt. 1:18–20).
- Jeesus viittaa raamatunkohtaan 1. Moos. 2:24 painottaen avioliiton pysyvyyttä (Matt. 19:5).
- Juutalaiset antavat ymmärtää Jeesuksen olevan avioton lapsi ja halveksivat häntä (Joh. 8:41).
- Oikea vaihtoehto naimisiin menemiselle ei ole yhdessä asuminen vaan ”palaminen” intohimosta (1. Kor. 7:8-9).
UT:n mukaan Jumala sääti avioliiton luomisessa. UT pitää kiinni niistä avioliiton muodostavista elementeistä, jotka esitetään VT:ssa. Avioliiton solmiminen ei edelleenkään ole yksityisasia vaan luonteeltaan julkinen ja lakiin perustuva. Avioitumista edeltävää neitsyyttä painotetaan. Molemmat testamentit opettavat, että Jumala suojelee avioliittoa erityisellä tavalla (Mal. 2:14–16; Matt. 19:4–6). Sen vuoksi kristityt sitoutuvat puolisoonsa julkisesti, yksinomaan ja pysyvästi pyytäen Jumalan siunausta uskovien yhteisössä.
III Vääristynyt seksuaalisuus
1. Kor. 6:9–11 – Tämä osuus sisältöineen vastaa seuraaviin kysymyksiin:
Miksi kristittyjen pitäisi välttää seksuaalisia syntejä?
- Koska heillä on taivaan valtakunta saavutettavanaan. Seksuaalisuuden lahjan väärinkäyttö ei sovi yhteen Jumalan hallinnon ja hänen valtakuntansa kanssa (1. Kor. 6:9, 10).
- Moraalittomuus on vahingollista. Se vahingoittaa tai tuhoaa suhteen aviopuolisoon, perheeseen, ystäviin ja naapureihin (1. Kor. 7:10–14). Se vahingoittaa meidän suhdettamme Jumalaan (1. Kor. 6:15; 7:35). Se vahingoittaa myös meitä itseämme – emotionaalisesti, psykologisesti ja fyysisesti (1. Kor. 6:18). Jumala haluaa meidän elävän yltäkylläistä elämää (Joh. 10:10).
Mitä seksuaaliset synnit ovat?
- Haureus: Haureuden harjoittaminen on Raamatussa laaja käsite ja sisältää tavallisesti kaikenlaiset seksuaaliset synnit kuten esiaviollisen seksin, aviorikoksen, insestin, homoseksuaalisuuden, sodomian yms. Jos haureus on mainittu samassa luettelossa joidenkin tai kaikkien muiden mainittujen syntien kanssa, sillä saatetaan tarkoittaa esiaviollista seksuaalista läheisyyttä (ks. Hepr. 13:4).
- Aviorikos: Aviorikos tarkoittaa seksuaalisuhdetta jonkun muun henkilön kuin oman aviopuolison kanssa (Joh. 8:3–11; 1. Kor. 6:15–20).
- Homoseksuaalisuuden harjoittaminen. 1. Kor. 6:9 kertoo tapauksesta, jossa naismainen mies (malakos) esittää naisen roolia homoeroottisessa suhteessa, kun taas toinen kreikankielinen termi asernokoitēs, mies joka makaa miehen kanssa, ilmeisesti kuvaa tällaisessa suhteessa miehen roolia esittävää osapuolta. Katso myös 3. Moos. 18:22; Room. 1:26, 27.
- Insesti: Insesti tarkoittaa seksuaalisuhdetta jonkun lähisukulaisen kanssa (1. Kor. 5:1-2; 3. Moos. 18:6–18).
- Avioero. Seuraten Jeesusta, joka oli käsitellyt avioeroa (Matt. 19:1–10; Mark. 10:1–10), myös Paavali vastustaa avioeroa (1. Kor. 7:10–16). Katso myös Mal. 2:16.
- Tahalliset seka-avioliitot. Leskinainen – ja myös leskimies – voi avioitua uudelleen, ”kunhan se vain tapahtuu Herrassa” (1. Kor. 7:39.) Kun otetaan huomioon 1. Kor. 5–7:n asiayhteys, tämän on ymmärretty olevan varoitus avioliitosta ei-uskovan kanssa, kannattipa tämä henkilö sitten mitä tahansa muuta elämänfilosofiaa kuin oikeaa, raamatullista uskoa. Katso myös 5. Moos. 7:3; Neh. 13:23–25.
Miksi syntisillä on kuitenkin toivoa?
Osuutemme viimeinen osa on täynnä toivoa: ”Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.” (1. Kor. 6:11). Jos olemme epäonnistuneet ja tehneet syntiä, anteeksianto ja uusi alku ovat mahdollisia Jumalan armosta. Jeesus esittää meille silti myös haasteen: ”Mene, äläkä enää tee syntiä.” (Joh. 8:11.)
Yhteenveto
Jumala on antanut ihmiskunnalle avioliiton lahjan, johon kuuluu seksuaalinen läheisyys. Tätä todellisen rakkauden lahjaa on vaalittava, se on pidettävä puhtaana ja sitä on suojeltava väärinkäytöltä. Se on vertauskuva suhteestamme Jumalan kanssa.