Miksi usko hiipuu ja rukous lakkaa? Kuvitteellinen seurakuntalaisen (S) ja pastorin (P) keskustelu ajankohtaisesta, uskonelämään liittyvästä aiheesta.
S: Olen viime aikoina tuntenut, ettei uskoni ole lujalla pohjalla.
P: Kerro.
S: No, kun olen alkanut epäillä jopa sitä, onko Jumalaa olemassa. Tämä ajatus on pelästyttänyt minut, sillä olen aina ollut tarkka vakaumuksestani.
P: Miksi olet alkanut epäillä Jumalan olemassaoloa?
S: Kaikki mitä maailmassa tapahtuu! Voiko Jumala, jota sanotaan rakkaudeksi, antaa tapahtua kaiken pahan, mitä näemme ja kuulemme. Aikaisemmin ajattelin, että Jumalalla on joku tarkoitus, kun hän ei puutu asioiden kulkuun, mutta nyt uskoni on alkanut horjua, mitä pitemmälle elän. En jaksa nykyisin edes rukoilla.
P: Olisiko syy epäuskoosi juuri siinä?
S: Mitä tarkoitat?
P: Kun ihminen jättää rukouselämän, tilalle voi tulla muuta. Keskustellaanko siitä, miten aloitat päiväsi?
S: Sopiihan se. Vaikka tällä hetkellä tunnen, ettei mikään voi auttaa minua epäilyksissäni.
P: ”– – valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette – –.” (Joos. 24:15.) Joosua puhui Israelille toimittuaan kauan sen hengellisenä johtajana. Hän oli huolissaan kansansa tulevaisuudesta ja muistutti siitä, kuinka Israel oli toistuvasti unohtanut Jumalan käskyt ja johdatuksen sekä langennut palvelemaan vieraita jumalia.
S: Miten tämä liittyy minuun?
P: Ehkä olet samassa tilanteessa. Katsot maailmaa ja näet sen vain pahan temmellyskenttänä. Uskosi Jumalan kaikkivoipaisuuteen horjuu. Tarvitset enemmän hiljentymistä Herran edessä.
S: Sitäkö se olisi?
P: ”Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää.” (Mark. 6:31.) Jeesus näki, että oppilaat olivat vaarassa menettää mielenrauhansa. Hän vei heidät pois stressaavan työn keskeltä Palestiinan luontoon. Opettajansa seurassa heidän uskonsa tuleviin päiviin vahvistui.
S: Minulla taitaa olla sama vaara.
P: Jos sinulla ei ole päivittäistä yhteyttä Jeesukseen, olet aseeton kiusauksille.
S: Olisinpa elänyt Jeesuksen aikaan! Kuunnellut häntä, keskustellut hänen kanssaan kasvotusten.
P: Niinpä.
S: Se olisi niin toisenlaista kuin rukoileminen näkymättömän kanssa, jonka vastauksista en tahdo saada selvää.
P: Meidän on tyydyttävä uskonvaraiseen kohtaamiseen.
S: Myönnän, että silloin kun maltan ottaa aikaa ja hiljentyä, koen Jeesuksen läsnäolon. Tulen kiitolliseksi Jumalan johdatuksesta, voin kertoa hänelle, mikä minua huolestuttaa tai kysyä johdatusta voidakseni kristittynä olla palveleva lähimmäinen. Nyt olen kuitenkin aivan hukassa. Rukouselämäni on yhtä tyhjän kanssa.
P: Entä jos aloittaisit uudelleen, nyt viisastuneena?
S: Olen tuntenut tarvetta sellaiseen sisimmässäni. Paluu ”ensirakkauteen” (ks. Ilm. 2:4) on kuitenkin niin vaikeaa. Jokin pidättelee.
P: Tottumusten muuttaminen on tosiaan vaikeaa. Tämä on havaittu tupakoitsijoiden kokemuksissa. Pieni osa pystyy muuttamaan tottumustaan ensimmäisellä yrittämällä. Rukouselämän uudistaminen voi vaatia kymmenkuntakin kertaa ennen kuin siitä tulee taas tapa. Silti sinun tulisi pitää Jeesuksen kohtaamista päiväsi tärkeimpänä asiana.
S: Mitä neuvot tekemään?
P: ”Pyhitä itsesi Jumalalle joka aamu. Ota se aivan ensimmäiseksi tehtäväksesi. Olkoon rukouksesi: ’Herra, ota minut kokonaan omaksesi. Tuon kaikki suunnitelmani sinun eteesi. Käytä minua tänään palveluksessasi.’” Näin kerrotaan tässä mainiossa hartauskirjassa Tie Kristuksen luo.1 Tee pyhittäytymisesi kymmenenä aamuna peräkkäin. Alat kaivata tuota aamun hiljaista hetkeä Jeesuksen kanssa.
S: Luuletko, että onnistun?
P: Totta kai sinä onnistut. Se on kuin tuhlaajapojan paluu (Luuk. 15). Muuten, käytkö seurakuntasi tilaisuuksissa?
S: Sapatin jumalanpalveluksissa aina silloin tällöin.
P: Riittääkö se?
S: No, enemmänkin voisin käydä. Perhe kuitenkin sitoo, ja työni on kuormittavaa. Lauantaiaamuna haluan olla perheen kanssa. Muutenkin aamupuuhat ottavat aikaa, ja monasti ei vain tule lähdettyä.
P: Ehkä sinun epäuskosi ei johdu vain olemattomasta rukouselämästäsi vaan lisäksi yhteyden puutteesta seurakuntaasi?
S: Tämänkin olen tiedostanut.
P: Kristinusko on suhdeuskonto. Yhteys Jumalaan ja yhteys hänen seurakuntaansa, siinä kaksi tapaa hoitaa uskoa. Jeesus ei ole joku teologinen käsite vaan todella elävä persoona. Ehkä pidät tiedollisella tasolla Jeesusta syntiesi sovittajana, mutta suhde on jäänyt pinnalliseksi.
S: Olen kyllä pyrkinyt elämään kuten Jeesus opetti, mutta – –
P: – – petyit, kun et pystynyt siihen. Se on monen kokemus. Omin voimin uskon harjoittaminen on kuin kivireen vetämistä. Sitä sanotaan omavanhurskaudeksi.
S: Hei, tuo muuten on ihan totta. Olen tosiaan halunnut elää kuten Raamattu opettaa. Ei siitä ole kuitenkaan tullut koskaan valmista. Kerran suutuin sukulaismiehelle ja sanoin suorat sanat. Sain pyydellä anteeksi. Tunsin pilanneeni meidän uskovien maineen.
P: Jeesuksella on aikaa sinulle 24/7.
S: Mitä tarkoitat?
P: Hän on aina tavattavissa. Jeesus ymmärtää sinua, koska hän oli itse kiusattu kaikin tavoin kuten sinäkin (Hepr. 4:15, VKR). Suhteesi Jeesukseen ei saa olla teoreettinen, sillä Jeesus elää (Ilm. 1:18). Laita hänet ensimmäiseksi elämässäsi, kuuntele ja niin elät armon varassa.
S: Näkymättömään uskoen.
P: Niin. ”Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.” (Joh. 14:21, VKR, kurs. lis.)
S: Sehän on sitten melkein sama kuin jos olisin elänyt Jeesuksen aikana!
P: Nimenomaan. Suhteesi Jeesukseen on rakkaussuhde, johon liittyy hänen tahtoonsa mukautuminen.
S: Niin tietysti.
P: Jeesus tekee työtään sinussa ja muutut hänen kuvansa kaltaiseksi (2. Kor. 3:18, VKR). Ole kärsivällinen itsesi suhteen. Lue Heprealaiskirjeen 11. luku. Siinä kerrotaan keskeneräisistä ihmisistä, jotka voittivat uskon kautta.
S: Olet siis sitä mieltä, että voin aloittaa uudelleen? Saan syntini anteeksi ja kaiken epäuskoni, niinkö?
P: Totta kai sinä aloitat uudelleen. Jeesus kuoli juuri sinun tähtesi, ja olet hänelle äärettömän rakas.
S: Entä jos taas vaivun haaleaksi(Ilm. 3:16)?
P: ”Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen – –.” (Sananl. 24:16, VKR.)
S: Uskon kautta vanhurskautuminen (Room. 1:17), siitäkö tässä on kysymys?
P: Siitä juuri.
S: Totta puhuakseni, uskon Jumalan olemassaoloon, vaikka sanoin aikaisemmin toista. Minua vain huolestuttaa tämä pinnallisuuteni.
P: Pyhittäydy hänelle aamuisin vaikka näillä virren sanoilla: ”Kanssani käy, Jeesus, päivä tämäkin, sinun jälkiäsi että kulkisin. Päivä kuluessaan monet puuhat tuo, rinnallani seiso, apuasi suo.” (Seurakunta laulaa, 75:1.) Ota myös vakavasti seurakuntayhteytesi, siellä ovat tosiystäväsi.
S: Kiitos, kun sain keskustella kanssasi. Helpotti.
P: Siunausta elämääsi! Tavataan taas.
Teksti: Jorma Katainen
1 Ellen White, Tie Kristuksen luo, s. 68.
Jorma Katainen on Suomen Adventtikirkon kristillisen vastuun jaoston johtaja. God First on kansainvälisen adventtikirkon kristillisen vastuun teema 2017–2020.
