Kooste Kai Arasolan 8. ja 9.6. pitämästä kanavasta hengellisillä telttajuhlilla.
Olemme riippuvaisia Pyhän Hengen antamasta elämästä ja voimasta. Ei ole muuta mahdollisuutta vahvistaa uskovia ja seurakuntaa. Ilman Pyhää Henkeä meillä ei ole tulevaisuutta kirkkona tai yksittäisinä uskovina. Tarvitsemme kipeästi uudistusta ja parannusta, jotka vain Pyhä Henki voi antaa. Tilanne ei kuitenkaan koskaan kenenkään yksilön tai seurakunnan kohdalla ole niin heikko, että olisi syytä luopua toivosta. Sanoihan Jeesus: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.” (Matt. 19:26.)
Siksi ensimmäinen teesini on: Me tarvitsemme!
Me tarvitsemme Pyhää Henkeä, koska odotamme herätystä. Tämähän on aivan keskeistä eskatologiassamme. Tämä toivo ja tähän liittyvät Raamatun lupaukset pitävät rivejämme kasassa.
Usein odotuksemme on kuitenkin harhaista. Odotamme helppoa Henkeä. Sellaista, joka ei haasta meitä vaikeaan uudistumiseen vaan tekisi puolestamme, mitä itse seurakuntana tai yksilöinä emme viitsi tehdä. Terhi Turkka laittoi Facebookin adventtikirkko-palstalle kuvasarjan, jossa ensimmäisessä puhuja kysyy, kuinka monet kaipaavat muutosta joukkoomme… kaikki nostivat innolla kätensä. Toisessa kuvassa puhuja kysyy, kuinka monet haluavat itse muuttua. Yhtään kättä ei noussut.
Saatamme tietää hyvinkin tarkkaan, mitä haluamme Pyhän Hengen tekevän ja miten toivomme hänen uudistavan ja innoittavan meitä, kunhan vain saamme pitää langat käsissämme ja päättää Hengen työlle agendan. Tämä on huonoa Hengen odotusta.
Yksi tärkeimmistä Pyhän Hengen kuvauksista on Joh. 3:6–8. ”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.” (Jae 8, VKR.)
Me odotamme Henkeä tulemaan ja tekemään, mitä me haluamme. Se ei kuitenkaan toimi näin. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo – –, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.
Teesi numero kaksi on jatkoa edelliselle: Yritykset vangita Henki ovat syntiä.
Henki vaikuttaa vain, kun meillä on nöyryyttä ja avoimuutta luopua vimmastamme päättää itse ja antaa hänen tehdä työtään. Aina kun ihminen ottaa totuuden omiin käsiinsä, hän yrittää vangita Hengen.
Tarina kertoo hölmöläisistä, jotka halusivat vangita valon säkkiin ja viedä sen ikkunattomaan tupaansa. Itsevarma ja tuomitseva usko ovat yrityksiä vangita totuus ja Henki omaan hallintaan. Pyhää Henkeä ei kuitenkaan anneta tuomaan kunniaa yksityiselle kristitylle sen enempää kuin kirkollekaan. Ei Jumalaa kiinnosta se, että me haluaisimme taas voida olla ylpeitä omista uskon saavutuksistamme tai kirkostamme.
Pyhää Henkeä ei voi vangita. Se puhaltaa, missä tahtoo.
Teesini väittää, ettei tämä toimikaan niin. Herätyksen odottajat odottavat vielä silloin, kun herätys on jo vauhdissa. Sytyttävä Henki vaikuttaa vain herkästi syttyvään materiaaliin.
Kolmas teesi on sama kuin edellinen, vaikka näkökulma on toinen. Odotuksemme sivuuttaa asian ytimen.
Sairas odottaa paranemista. Köyhä odottaa rikastumista. Kuihtuva seurakunta uusia jäseniä. Ehkä odotamme uutta uskon innostusta. Tai haluaisimme taas päästä kehumaan kirkkoamme. Me odotamme voimaa totuuden julistamiseen ja sitä, että adventtitotuus olisi tapahtumien keskipisteessä ja Jumala näyttäisi voimansa parantamalla sairaita, antamalla rukousvastauksia sekä Pyhän Hengen ja voiman osoituksia.
Uskon, että Jumala haluaa ihmeitään tehdä, mutta niitä enemmän hän haluaa jotain muuta. On yksi asia, jota Paholainen ei koskaan pysty matkimaan. Se on kristillinen rakkaus. ”– – mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” (Room. 5:5, VKR.)
Väitteeni on seuraava. Jumalan Henki ei tee mitään antamatta samalla rakkautta. Hengen lahjat tulevat valikoiden niin kuin Henki näkee hyväksi. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, kuulette huminan, mutta ette tiedä, mistä se tulee tai minne se menee. Se tuuli, jonka tiedämme varmasti tulevan Jumalalta, on rakkauden ja armon tuuli, sillä ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.” (Gal. 5:22–25, VKR.)
Teesi neljä: Jumalan Henki on rakkauden henki.
Tämä asettaa aivan uuteen valoon kaikki odotuksemme. Kun saarnaamme Raamatun totuutta, esimerkiksi sapattia täydellisemmin, se ei tapahdu paremmin argumentein vaan niin, että armo ja rakkaus korostuvat yli kaiken muun.
Se, miten tärkeästä asiasta on kyse, löytyy vastauksessa kysymykseen, mikä Uuden testamentin etiikan ja kristillisen uskonelämän ydin on. Mikä on Uuden testamentin tärkein käsky?
Tätä kysyttiin Jeesukselta. Vastaus oli: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 22:37–39.)
Se, mikä ei lakkaa hämmästyttämästä on, kuinka Uudessa testamentissa kerta toisensa jälkeen tämä jälkimmäinen kehotus lähimmäisen rakastamisesta esitetään ratkaisevana mittana oikeasta kristillisestä uskosta.
Muutama lause Jeesukselta ja Paavalilta. Olen lisännyt tekstien merkityksen vahvistukseksi kursivointeja:
”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.” (Matt. 5:43–44.)
”Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin?” (Matt. 5:46.)
”– – kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.” (Mark. 12:33.)
”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.” (Joh. 13:34.)
”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.” (Joh. 15:12.)
”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset.” (Room. 13:8.)
”Käskyt ‘Älä tee aviorikosta’, ‘Älä tapa’, ‘Älä varasta’, ‘Älä himoitse’, samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: ‘Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” (Room. 13:9.)
”Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.” (Gal. 5:13.)
”Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: ‘Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” (Gal. 5:14.)
”Veljesrakkaudesta teille ei tarvitse kirjoittaa, sillä Jumala itse on opettanut teidät rakastamaan toinen toistanne.” (1. Tess. 4:9.)
”Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.” (Ef. 4:30–32.)
”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.” (1. Kor. 13:1.)
Rakkaus vahvistaa, ei kumoa lakia. Rakkaus vahvistaa, ei heikennä Raamatun opetustamme. Rakkauden osoittaminen syntisille ei tarkoita synnin hyväksymistä. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, ettemme heitä ensimmäistä kiveä, tai ehkä toistakaan…
Jos lain täyttymys on rakkaus, silloin lain rikkomus ja synti on ennen muuta rakkaudettomuutta. Kannattaa siis aina kaikessa uskonelämässä muistaa rakkauden olevan ainoa varma osoitus Pyhän Hengen työstä! Ja miten paljon kasvuvaraa tässä onkaan. Parannuksen tekoa riittää joka päivälle.
Viimeinen teesi. Hyvät eivät saa Henkeä.
Ehkä ongelmamme on kuvitelmat omasta hyvyydestämme ja ettemme siksi tarvitse nöyryyttä ja parannusta.
Hyvyyden synti onkin vakava, koska siitä on niin vaikea tehdä parannusta. Hyvät eivät kuitenkaan saa Pyhää Henkeä. Parannusta tekevät saavat. Tästä kertoo helluntaipäivän opetus Raamatussa. Rakkaudettomilla ei ole Pyhää Henkeä, parannusta tekevät voivat sen saada. Kristillinen etiikka lähtee rakkaudesta. Jumala on rakkaus. Kristus on rakkaus. Pyhä Henki on rakkaus. Pyhä Henki on rakkauden Henki ja vain rakkaus antaa seurakunnan toiminnalle ja totuudelle, opetuksellemme, varoituksillemme, kaikelle uskossa tekemällemme voiman. Jokainen suomalainen, oli sitten pieni tai suuri, pitkä tai lyhyt, tukeva tai laiha, nuori tai vanha, tarvitsee rakkautta. Jumala on tämän rakkauden lähde.
Herra sanoo haluavansa laupeutta, ei uhria – vaikka se uhri olisi kuinka paljon helpompi antaa. Rakkaus on aina haastavaa.
Tanskalainen sukulaiseni kertoi kahdesta työllistämishankkeeseen palkatusta miehestä, jotka olivat ahkerassa työn touhussa niityllä. Ensimmäinen painoi maahan rivin kuoppia. Toinen tuli perässä ja sulki kuopat siististi. Touhua seurannut sivustakatsoja kysyi: ”Mitä te oikein teette?” Miehet vastasivat: ”Olemme istuttamassa puita, mutta se kaveri, jonka tehtävä on pudottaa taimi kuoppaan, on tänään sairaana.”
Ellei Hengen antama armo ja rakkaus meissä vaikuta, uskonelämämme on yhtä tuottamatonta. Eihän siinä silloin ole kuin muotoa ja rutiinia. Tarvitsemme joka aamu Pyhän Hengen kasteen, koska tarvitsemme jumalallista rakkautta joka päivä. Kiinalaisen sananlaskun mukaan rakkaus on kuin lehtipuu, joka tarvitsee uudet lehdet joka vuosi. Kiinalaiset ovat väärässä. Uskon rakkaus on puu, joka tarvitsee uudet lehdet joka päivä.
Teksti: Kai Arasola
