Ruokajakelutoiminta Piikkiössä tarvitsee apuasi!

0
Kassinpakkaajia kuvassa edustavat (vasemmalta oikealle) Anni Almqvist, Outi Koskela, Arto Hakkarainen, Sinikka Hautala ja Pirjo Keto.
Ukrainan sodan alettua lapsiperhelaatikoita ja ruokakasseja tehtiin parhaimmillaan noin 100 kpl kumpaakin.

Piikkiön adventtiseurakunta on jakanut poistoruokaa jo 10 vuotta

”Antakaa te heille syötävää”, käski Jeesus (Mark. 6:37).

Vuonna 2013 joulun jälkeen Piikkiön adventtiseurakunnan sisaret ymmärsivät vihdoin noudattaa Jeesuksen käskyä ja käynnistivät poistoruokajakelun. Tämän vuoden tapaninpäivänä on toiminnan kymmenvuotispäivä.

Esimerkkihän saatiin Jeesukselta. Saarnattuaan yhtä mittaa aamusta iltaan Jeesuksen kävi sääliksi kuulijoitaan. Niinpä hän paransi näistä kaikki sairaat ja ruokki kylläisiksi yhden pikkupojan eväillä varmaankin reilut 10 000 kuulijaa (Matt. 14:21). Tämän määrän ruokkimiseen meiltä mennee vuosi. Erona Jeesukseen meiltä puuttuvat pikkupojan eväät, mutta sen sijaan seurakunnan vanhat miehet (vanhin toistaiseksi 82-vuotias) rahtaavat kolme kertaa viikossa pakettiautollisia ruokaa. Me emme pärjää Jeesuksen jakelun kanssa muulla kuin jakajien lukumäärällä. Siinä kilpailussa tulee tasapeli. Kaksitoista.

Hartauden pituudessa häviämme Jeesukselle, joka puhui heille hirmuisen pitkään. Meillä lauletaan puoli tuntia, ja hartaus on toiset puoli tuntia. Näin 52 kertaa vuodessa. Hengellistä ja ruumiin ravintoa tarjotaan säännöllisesti. Kun toiset ruoka-avun jakajat pitävät kesä- ja joululomiaan, meidän asiakkaillemme riittää runsaammin syötävää.

Tilan puutteen vuoksi lapsiperhelaatikot pakataan kirkkosalin puolella ja siirretään eteiseen odottamaan juuri ennen laulutuokion alkamista. Uusi siipi mahdollistaa sen, että laatikoiden pakkaus voidaan siirtää sinne ja kirkkosalia voi käyttää jo ennen varsinaisen hartauden alkamista. Tämä on tärkeää varsinkin kovilla pakkasilla.

Viikoittain projektissa touhutaan noin 130 tuntia. Puolet auttajista on entisiä ruokakassin hakijoita. He ovat taivaan lahja meille. Seurakuntamme on pieni ja vanheneva, ja ilman näitä sitoutuneita ystäviä projekti olisi meille ylivoimainen. Lämpimät kiitokset osoitamme myös kaikille ruokaa lahjoittaneille.

Kristillisen seurakunnan tehtävää ovat missio ja diakonia. Niin se on ollut meilläkin. Diakoniaa on se, että ruokitaan, vaatetetaan ja ohjataan tarvitsijoita saamaan yhteiskunnan sosiaalipalveluja. Missiota eli kirkon lähetystehtävää meillä on edustanut jopa AA-kerho, jossa jokainen oli raitis ja ainakin yhden tiedämme löytäneen Jeesuksen. Puhuttelevin missiotyömuoto lienee puolen tunnin laulutuokio, päätellen kyynelien määrästä. Ylivoimaisesti suosituin laulu on ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”. Niin moni näistä kävijöistä on kokenut eksyneensä korvessa. Puhtaimmillaan missiota edustaa hartaustilaisuus. Hartauksia on 52 vuodessa ja puhujia kutakuinkin puolet tästä. Hämmästyttävän siunattua on puheiden Jeesus-keskeisyys ja täysien salien innostus.

Missiota on kirjallisuuden jakaminen, esirukouspalvelu ja pastoraalinen sielunhoito. Sitä on myös ihmisten kohtaaminen, kuunteleminen, kiinnostus ja rohkaisu. Kokemus osoittaa, että ujokin uskovainen pääsee helposti hengellisen keskustelun alkuun näillä kolmella kysymyksellä: 1. Mikä on nimesi? 2. Uskotko Jumalaan? 3. Rukoiletko koskaan? Näihin kysymyksiin saa aina vastauksen.

Oksana saapui Suomeen kesäkuussa 2022 Rivnon alueelta 16-vuotiaan tyttärensä kanssa. Myöhemmin myös 10-vuotias poika pääsi Suomeen. Piikkiön ruokajakelu on ollut Oksanalle ja hänen perheelleen tärkeä apu arjessa selviytymiseen. Ruokajonossa on voinut tutustua muihin ukrainalaisiin ja jakaa uutisia kotimaasta. Täällä jo kauemmin olleet neuvovat mm. siitä, mistä apua ja tukea voi saada tarvittaessa. Ruokajakelussa voi kokea, että on arvostettu ihmisenä, Oksana toteaa. Vaikka kulttuuri on uusi, on ollut mielenkiintoista kuunnella hartaudessa Raamatun kertomuksia ja ottaa myös osaa rukoustilanteeseen, joka on vähän erilainen kuin mihin on tottunut.

Jeesus paransi kaikki sairaat. Tunnustettava on, että meillä paranemisprosentti on kovasti pienempi. Toimintamme perusta on rukous. Esirukouspiiriin kuuluu 63 rukoilijaa, joille sähköpostissa välitetään joka tiistai viikon rukouspyynnöt.

Etäisin rukousvastaus saatiin Vietnamista. Mies kärsi koronan kourissa pahoista hengitysvaikeuksista. Hän näki unta, että hänen puolestaan rukoiltiin oudolla kielellä. Sen jälkeen hän heräsi moneen kertaan ja yski keuhkoistaan limaa. Aamulla hän soitti virkeänä Suomeen tyttärelleen ja tiedusteli, oliko hänen puolestaan rukoiltu. Kyllä oli.

Rukousvastaus Suomesta koskee miestä, joka uhosi: ”Minä rakastan viinaa! En koskaan lopeta juomista. Haluan nauttia sitä elämäni loppuun asti.” Jumala oli eri mieltä. Me rukoilimme. Mies on ollut jo neljä vuotta ilman viinaa. Eikä hän ole ainoa tällainen tapaus.

Pikkupoikana koettu hyväksikäyttö on piinannut erästä miestä monin tavoin koko iän. Saimme esirukouspyynnön viime huhtikuussa. Nyt olo on vihdoinkin helpottanut ja mies on alkanut etsiä Jumalaa.

Yksi nuori nainen viestittää: ”Älkää missään tapauksessa lopettako esirukouksianne minun puolestani!” Toinen nainen sanoo: ”Hartauden jälkeen minun on helpompi elää.”

Kymmenen vuotta sitten rukoilimme, että kirkon tyhjät penkit täyttyisivät. Ihme tapahtui. Kirkko on tupaten täynnä (150 henkilöä) joka tiistai. Tiedämme, että näinä vuosina ainakin 15 henkilöä on tullut uskoon.

Tähän asti ruokajakelu on tapahtunut eteisessä, käytävillä, keittiössä ja kirkkosalissa sekä sään salliessa ulkona. Tarvitsemme, puuhaamme ja rukoilemme tähän lähetystehtävään kelvollisia tiloja (noin100 m2). Rakennuslupahakemus on lähetetty Kaarinan kaupungille uutta jakeluhallia varten ja asiat ovat edenneet niin, että lupa on vain kaupungin leimaa vailla. Voit olla mukana tukemassa tätä tärkeää työtä lahjoittamalla oheiselle tilille mainittua viitenumeroa käyttäen. Kiitos jo etukäteen lahjoituksestasi ja tuestasi! Varat menevät lyhentämättömänä yhteiseen lähetystyöprojektiin, johon näin pääsette mukaan.

Oksana Forsberg (vas.) on toiminut ruokakassihartauksien pääasiallisena tulkkina. Ruslana (oik.) saapui Suomeen kahden lapsensa ja pienen 4 kk vanhan lapsenlapsensa kanssa huhtikuussa 2022 Hersonin alueelta. Hänen kotikaupunkinsa miehitettiin ja sieltä oli vaikeaa päästä pois. Kaikki, jopa vauvojen vaipat, tarkastettiin tarkastuspisteillä. Päästyään lopulta perheineen Suomeen omalla autolla Ruslana kuuli Piikkiön ruokajakelusta muiden pakolaisten kautta samana keväänä. Varsinkin ensimmäisinä pakolaisuuden kuukausina suuren perheen ruoansaanti oli haasteellista. Sota ja pakolaisuus on aiheuttanut valtavaa stressiä ja hätää. Tullessaan Piikkiön adventtikirkon tiloihin Ruslana sanoo kuitenkin kokeneensa syvää rauhaa. Tiistaista on tullut ihana päivä, jota odottaa koko viikon. Vastassa on hymyileviä ihmisiä, jotka kyselevät, mitä kuuluu, ja osoittavat rakkautta sekä välittämistä. Hartauden laulutuokiot ovat erityisen rauhoittavia. Mieli saa lepoa ja turvallisen ympäristön pohtia elämää.

Piikkiön ruokajakelu tarvitsee kipeästi tukeasi. Lahjoitukset uutta ruokajakelussa käytettävää jakeluhallia varten voit laittaa Suomen Adventtikirkon tilille FI22 8118 9710 0144 92 viitteellä 843018. Kiitos, että haluat tukea Piikkiön ruokajakelutoimintaa sekä esirukouksin että varoillasi!

Suomen Adventtikirkon rahankeräyslupa RA/2021/709

Teksti: Riitta-Liisa Peltonen

Kuvat ja kuvatekstit: Kerttuli Giantzaklidis

Kerro kaverille

Kommentointi on suljettu.