Valintojen äärellä.
Heti perjantai-illasta lähtien tunnelma oli upea. Avajaiset keräsivät paikalle yli 90 osanottajaa. Saimme ylistää Jumalaa OJP:n johdolla. Eliisa Saarisen kirjoittaman ja ohjaaman koskettavan draaman ensimmäinen osa johdatteli meidät heikon itsetunnon omaavan, syrjään vetäytyvän Eemelin maailmaan. Saimme nähdä, miten pojan elämä muuttui vähitellen, kun löytyi joku, joka uskoi häneen ja antoi hänelle eväitä elämään. Eemeliä ei koskaan haluttu valita joukkueeseen, koska kukaan ei oikeasti tuntenut häntä ja hänen todellisia kykyjään. Kun hänen tarinansa alkoi avautua, ystävätkin tajusivat, kuka Eemeli todella on.
Eemelin tarina kiehtoi kuulijoita.
Tapahtuman pääpuhuja, Marjukka Ostrovljanovic, ei varmaan jättänyt ketään kylmäksi mukaansatempaavilla ja samalla paljon ajatuksia herättävillä puheillaan, jotka liittyivät valintoihin. Hän liikkui puheissaan Vanhan testamentin maailmassa. En ollut koskaan ennen ajatellut, että Israelin kansan neljäkymmentä vuotta kestänyt matka erämaassa oli todellisuudessa 11 päivän pituinen. Kansan väärät valinnat vaikeuttivat matkan etenemistä ja 11 päivän sijaan matkasta tuli 40 vuoden taival. Niin monesti valitsemme elämässämme väärin ja joudumme kantamaan valintojemme seurauksia. Joudumme myös valitsemaan, mikä on meidän lopullinen kohtalomme. Olemmeko niiden joukossa, jotka ovat valinneet olla Jeesuksen kanssa ikuisuuden vai valitsemmeko lopullisen eron hänestä? Jumala on valmistanut jokaiselle pelastuksen, haluatko sinä ottaa sen vastaan?
Sapattina olivat yhdessä koolla Aitolahden seurakunta ja Ristin juurella -osallistujat. Crazy love -raamatuntutkisteluryhmien mielenkiintoisia aiheita tutkittiin neljässä eri ryhmässä. Itse olin Leena Poikosen ohjaamassa ”radikaali usko” -ryhmässä. Siellä heräsi seuraavanlaisia kysymyksiä: Tuonko uskoni julki arjessa? Olenko antanut elämäni kokonaan, enkä vain osittain, Jeesukselle? Näenkö lähimmäiseni tarpeet? Annanko ajastani tärkeimmän osan Jeesukselle vai jääkö hän kaiken maallisen varjoon? Loistaako elämäni Jumalan kirkkautta, niin että ihmiset voivat kauttani nähdä Jeesuksen rakkauden?
Tavarataivasradalle synnyttiin.
Myös sapatti-iltapäivän ”tavarataivas”-rata johdatteli rasteillaan ja teemallaan nuoret tekemään valintoja. Rataan osallistuneet ”syntyivät elämään” ja saivat ”eväät” matkaan, kukin vähän eri lähtökohdista. Matkan varrella piti tehdä valintoja, mihin elämänsä ja rahansa käyttää. Lopulta kaikkien oli kuitenkin kohdattava kuolema ja luovuttava kaikesta siitä, mitä olivat matkallaan hankkineet. Aina on toivoa olemassa, ja radan lopussa, kaiken menetettyään, jokainen pääsi Jumalan läheisyyteen rukouspalvelussa, jossa saattoi ymmärtää, missä todella on elämämme toivo. Jälkeenpäin rata aiheutti paljon pohdintaa nuorten keskuudessa. Tajuttiin, miten kaikki tässä maailmassa tosiaan katoaa ja jäljelle jää vain usko Jeesukseen.
Tavarataivaan jälkeen haudankaivaja kertoo mitä tavaroille tehdään.
Pizzakirkko sapatti-iltana keräsi ennätysmäärän osallistujia. Saliin astuessa kohtasin tuon valtavan joukon ylistämässä Jumalaa. Se oli hyvin koskettavaa. Aistin Pyhän Hengen läsnäolon, ja koin onnentunteen kaikkien näiden nuorten puolesta. Praison johti illan ylistyksen. Mandi Lammin sellon soitto ja huikea soolo tekivät sanattomaksi. Kimmo Ilola jatkoi puheessaan viikonlopun teemaa valinnoista. Vaikuttavaa oli tilaisuuden lopussa tehty vetoomus, jonka seurauksena nuoria saapui alas katsomosta lavan ääreen rukoukseen. Toinen toistamme tukien koimme yhdessä Jumalan hoitavaa rakkautta. Illalla yhdessä pizzaa söi yli 140 ihmistä.
Sekä perjantai- että lauantai-iltana oli mahdollisuus valita joko hengelliset tai sosiaaliset jatkot. Nuorille jäi viikonlopun aikana tärkeää aikaa myös toistensa tapaamiseen. Takrikon uuden osan aulatilat ja yläparvi tarjosivat siihen hyvän mahdollisuuden.
Keskustelua elämästä.
Sunnuntaiaamuna menimme isolla porukalla Nurmikotiin ilahduttamaan vanhuksia laulun ja sanan kera. Oli koskettavaa nähdä asukkaiden todellinen ilo ja kiitollisuus vierailustamme. Tunteet nousivat pintaan yhdellä jos toisellakin laulaessamme ihania vanhoja klassikkoja ja myös vähän uudempia sävellyksiä. ”Siunattu varmuus”, ”Riemuin Jumalalle laula”, ”Vanha risti”, ”Vain yksin Jeesus” ja monet muut laulut raikuivat Nurmikodin salissa nuorten laulaessa täydestä sydämestään.
Päätösjuhlassa iloisin ja haikein tunnelmin halasimme toisemme haliringissä ja lupasimme nähdä kesän leireillä.
Viikonlopun siunaukset kantavat ainakin allekirjoittanutta työssä nuorten kanssa. Antaessaan saa niin paljon enemmän. Kiitos teille, rakkaat nuoret, ja monet tapahtuman järjestelyissä auttaneet Tampereen Ristin juurella -viikonlopusta. – Nina Saaristo
